Suomenvierailu

 Kävin juuri perheeni kanssa Suomessa. Ensimmäisen lapsen synnyttyä on käyty joka toinen vuosi. Nyt oli neljäs kerta. Piti oikein tarkistaa, kun hetken epäilin kuinka tuo on mahdollista kun neljä kertaa kaksi tekee kahdeksan mutta vanhempi lapsi täyttää vasta seitsemän. Tietty ensimmäisestä neljänteen kahden vuoden välein ei ole kuin kuusi vuotta. Tämä lienee esimerkki vanhemmiten tapahtuvasta aivojen kalkkeutumisesta.

Mutta Suomessa siis käytiin. Näin perhettä, tosin en kaikkia ja niitäkin joita näin niin hyvin lyhytaikaisesti. Koko reissu oli aika lyhyt, eli ei siinä pidempiin perhekokoontumisiin aikaa edes ollut. Tällä kertaa oltiin Turun seudulla. Harmillisesti sää ei ollut otollisimmasta päästä mihinkään saaristoekskursioihin tai muihin vastaaviin. Lisäksi menohaluja hieman hillitsi että nuoremmalla lapsella oli kuumetta joka ei tahtonut laskea, ja lopulta käytiinkin terveyskeskuksessa. Mielestäni hauskana kuriositeettina haluan mainita että meillä kotona sattuneesta syystä puhutaan neljää eri kieltä ja terveyskeskuskäynnillä käytettiin näistä kolmea; saksaa, suomea ja englantia.

Jos reissun kohokohtia yrittää listata niin ensimmäisenä mainittakoon Korkeasaari, jossa poikettiin saapumispäivänä ennenkuin asunnolle jatkettiin. Toinen oli Zoolandia, josta lapset tykkäsivät kovasti. Yhtenä päivänä lämpötila nousi kolmeenkymmeneen asteeseen, kun se muutoin pysytteli kahdenkymmenen tienoilla, eli kolmantena kohokohtana mainitsen paikallisessa maauimalassa käynnin. Itsekin pulahdin uimaan vaikka en osaa koiraa ja käsipohjaa kummempaa ja jonkin aikaa meni ennen kuin sain itseni veden alle pakotettua. Sitten kun siellä vedessä on sieltä ei tietenkään halua koskaan pois. Neljäs kohokohta oli asunnon puulämmitteinen sauna. En ollut yli kahteenkymmeneen vuoteen kiukaaseen tulta sytyttänyt, ja nyt ensimmäinen kerta oli vähän vaikea ja käytin enemmän paperia sytykkeenä kuin muina kertoina yhteensä mutta hyvinhän se meni ja löylyistä tuli sitten nautittua useampana iltana. Sauna on yksi niistä asioista joita todella joskus kaipaan suomesta.

Viidentenä kohokohtana lasten suulla sanottuna mummu ja kuudentena opa. Eli siis minun vanhempani. Mummu on mummu, isoisästä käyttävät saksalaista sanaa.

Seitsemäs kohokohta olisi ollut fazer cafe, mutta siellä tarjottu korvapuusti oli täydellinen pettymys. Joten seitsemäntenä mainitaankin lautta jolla suomeen ja suomesta matkustimme. Vajaa pari päivää merellä suuntaansa, hyvät ruoat ja maisemat. Vaimoni rakastaa merta ja on se minuakin aina kiehtonut, eli ei ole melkein mitään parempaa kuin seistä laivan kannella aavalla ulapalla sinisen taivaan alla napakka tuuli kasvoilla. Häämmekin olivat aikoinaan laivalla, tosin vähän pienemmällä, jolla päivä seilattiin nykyisen kotikaupunkimme vieressä olevalla sisämerellä.

Eli semmoista, ei ihan matkustusblogia mutta kuitenkin.

Tietokoneita

 Ensimmäinen tietokoneemme oli Sinclair ZX81. Saimme koneen käyttöömme sen aikaiselta naapuriltamme. Kyseessä oli siis jonkinlainen tietotekniikkanörtti mikä sitä nyt ajatellessa tuntuu aika hauskalta ajatukselta. Oltiin siis kahdeksankymmentä luvun alussa, maaseudulla, ja siellä jossain naapuruston talossa asusteli mies joka väsäili jotain tietokoneilla. Ja jolla oli ylimääräinen annettavaksi naapurin lapsille. Hassua on etten muista että olisin miestä edes koskaan nähnyt.

No joka tapauksessa se oli siis ensimmäinen tietokoneemme. Massamuistia ei ollut kun sitä joko ei saanut kytkettyä keittiössä olleeseen radiokasettisoittimeen tai jostain syystä ei edes yritetty, eli mitään emme pystyneet tallentamaan eikä siis ollut mitään valmisohjelmiakaan, mutta koneen mukana tuli jotain sen aikaisia tietokonelehtiä joissa oli kaikenlaisia listauksia joita aina innokkaasti kirjoitimme koneelle. Siinä oli myös lahjoittajan itse tekemä kilon muistilaajennus mikä nosti muistin määrän kokonaiseen kahteen kilotavuun.

Joitakin vuosia myöhemmin saimme joululahjaksi Commodore 64 koneen, kasettiaseman kera. Siitä alkoi peli harrastus. Kopioitiin, ostettiin, tilattiin. Vähän kokeiltiin itsekin ohjelmoida, mutta vähäisellä menestyksellä. Jälkikäteen ajateltuna taisin käyttää konetta ehkä enemmän kuin kukaan muu, mutta silti neljän lapsen kesken jaettuna käyttöaika oli aina ehkä hieman kortilla.

Mikrobitistä myös kirjoitettiin listauksia koneelle. Muistuu mieleen Kostajagame, joka oli aika yliveto. Siinä pelaaja oli ninja tms joka laskeutui taloa kerros kerrokselta alas ja hissillä ylös ja keräsi jotain varoen robotteja. Samoin Game of Life, jos muistan nimen oikein, joka oli sivusuunnassa vierivä peli jossa jonkinlaista lentoalusta tunnelissa ohjaten ammuttiin asteroideja tai jotain. Minidium oli myös melko vaikuttava, C=lehdessä julkaistu pikkupeli.

Kaupallisista peleistä mieleen ovat jääneet Elite, Gunship, Fighter Bomber, Kikstart1 ja 2, Avenger. Tuosta Avengerista pitää mainita että tilasin sen kasetilla, mutta peli ei latauksen jälkeen käynnistynyt. Lähetin takaisin ja pyysin uuden, joka sitten ajallaan saapui mutta sama juttu. Onneksi meillä oli semmoinen moduli, Action Replay IV muistaakseni, jolla sitten tutkin vähän mitä koneen muistiin oli latautunut ja päätin kokeille käynnistää suorituksen osoitteesta jossa oli joku käsky mistä olin jostain saanut päähäni että usein ohjelma alkaa sillä, ja peli perhana lähti käyntiin. Ja oli kyllä varmasti tavanomaista nautinnollisempi ihan vain sen takia että jouduin hieman näkemään vaivaa käyttämään päätäni sen käynnistämiseksi.

Muista peleistä on vielä jäänyt mieleen Last Ninja sarja, Spy vs Spy joita usein yritin pelata mutta en kyllä oikein keksinyt miksi olivat niin suosittuja. Ensimmäinen seikkailupeli taisi olla Mindshadow. Sitten oli tietysti Dragon's Lair 1 ja 2. Interceptor ja Ace of Aces. International soccer. Rambo. Commando. Operation Wolf. Cabal. Listaa voisi varmaan jatkaa aika pitkään, ja jotain huippuja vielä unohtuu.

Seuraava kone muutama vuosi myöhemmin oli Amiga 500+. Eli se missä oli 1 megatavu chipmuistia. Lisää pelailua, vähän ohjelmointiyritelmiä mutta ei mitään kummempaa. Tästä ovat jääneet mieleen Red Baron, Dungeon Master ja Chaos Strikes Back. M1Tank Platoon. Thunderhawk. Pinball dreams. Civilization. Formula 1 Grand Prix. Trackerit ja samplet musiikin tekoon. Eric Schwartzin animaatiot.

Sen jälkeen siirryttin PC maailmaan. Ohjelmointiyritykset jäivät, muutoin kuin korkeakouluopiskeluihin liittyvät. Peleistä muistuu mieleen Wolfenstein 3D, Wing Commanderit. Gabriel Knight. Kaikki Sierran Quest-pelit, Lucasartsin seikkailut. Dune, Civilization, Colonization. Ja niin edelleen. PC:llä nykyisin pääosin pelaan. Muita ovat Playstation 3, Xbox 360, mutta molemmat aika vähällä käytöllä. Wii samoin, lähinnä lasten kanssa paria urheilupeliä. Switchillä on Mariota ja pari playdeadin peliä.

Ja sitten on uudelleen hankitut Sinclar ZX81 (kaksi, jostain toinen tarvitsee vielä vähän hoitoa), kaksi Commodore 64 konetta ja muutama levyasema. Amiga 1200 060-turbolla ja 128 megan muistin laajennuksella ja 32 gigan muistikortilla. Kaikkia käytän vähemmän kuin haluaisin. Ostoslistalla ovat vielä ZX Spectrum (en vain osaa päättää mikä niistä kaikista malleista), Spectravideo 328 tai 728, tai ehkä joku muu, vaikka joku muu MSX konekin ehkä kävisi, Commodore 128 tai 128D, sekä ehkä vielä joku toinen Amiga malli. Noin alkuun.

Tästä voisi varmaan väsäillä joskus jonkinlaisen postauksen näistä peleistä. Kahtotahan. Jatkoa seurannee.

Inkan aarre

Viimeksi, eli nyt viime viikolla, Suomessa käydessä ostin lautalta sellaisen matkalautapelin. Lähinnä valinta oli kahden välillä, Afrikan Tähti tai Inkan Aarre. Afrikan Tähti jo löytyy normaaliversiona, joten valinta osui Inkan Aarre peliin, joka oli minulle uusi tuttavuus vaikka ilmeisesti on jo jonkin aikaa ollut olemassa. Kai sen olen jossain nähnyt, mutta vaan unohtunut.

Pelinähän se on enemmän tai vähemmän sama kuin Afrikan Tähti, mutta kartta on ehkä hieman monimutkaisempi umpikujiensa kanssa. Pieniä eroja säännöissä, mutta yhtäkaikki tutun tuntuinen. No, pari kommenttia näin yhden pelikerran jälkeen. Kyseessä siis matkaversio.

Ohjeet on liimattu sisäkanteen, eli käytännössä mahdoton tarkistaa mitään kun peli on käynnissä. Magneeteisa huolimatta pelimerkit ja nappulat liukuvat laudalla jos sitä kallistaa. Otin tietty kännykällä kuvan ohjeista, joista sitten varmistettiin yksityiskohtia pelatessa, eli ei nyt niin suuri ongelma ja aika yksinkertainenhan peli on, mutta yhtäkaikki ärsytti hetken ja pisti miettimään onko matkaversion pakkauksen suunnittelija itse kokeillut pelata peliä.

Toinen kommentti koskee niiden pikku pelimerkkien irroitusta. Muutamasta lähti selkäpuolelta paperi irti, eli ovat nyt harmaan sijasta mustia laudalla kuvapuoli alaspäin ollessaan. On mahdollista että tämä on erittäin epätavanomaista mutta olen melko varma että en ole läheskään ainoa jolle on näin käynyt. Pelaamistahan se ei juurikaan haitannut, varsinkin kun niitä oli useampia eli ei tiedä mikä mikäkin on. Täytyy yrittää liimata ne taustat takaisin paikoilleen. Tai ehkä koittaa poistaa ne kaikista.

Pelistä itsestään pidin, mikä ei liene yllätys kun Afrikan Tähdestäkin olen aina pitänyt. Se on jotenkin niin kivan yksinkertainen ja usein nopeasti pelattava peli, ja Inkan Aarre erittäin samanlainen. Olen Afrikan Tähteä pelannut vanhemman tyttären kanssa siitä asti kun hän oli ehkä kolme vuotias, ja hän on siitä pitänyt vaikka ei alussa jaksanutkaan koko peliä loppuun. Ja nyt nuorempi on vähän yli kolmen, ja pelasi meidän kanssa nyt Inkan Aarretta, ja loppujen lopuksi yllättävän hyvin jaksoi. Asiaa varmasti auttoi se että hän löysi paljon aarteita pelin alkupuolella.

Hauskaa oli muuten että nyt ensimmäisellä kerralla pelattaessa, se aarre oli viho viimeinen käännettävä pelimerkki. Mikä tietty tarkoitti sitä että niitä onnenaurinkoja ei enää ollut löydettävissä, mutta päätettiin sitten että kuka vaan ensimmäisenä ehtii Machu Pichuun on voittaja. Nuorin sen pelin sitten voitti kun sattui olemaan parhaiten hollilla.

Toinen

 Toinen postaus. Raakileita on pari työn alla, mutta tuli mieleen vähän kertoilla miksi ylipäätään haluan kirjoittaa tätä blogia.

Aiemmin ajatuksena on ollut yrittää jotain ajankohtaista yhteiskunnallista tai muuta kommentointia, mutta ei koskaan ollut aikaa mielestäni riittävän nopeasti reagoida, tai sitten yrittää vähän myöhemmin syvällisempiä analyseeja. Eli päätin jättää nuo ajatukset tässä vaiheessa taustalle, ja kirjoitella ihan jonninjoutavia. Jos tästä jotain muuta joskus kehkeytyy, niin hyvä niin, ja jos ei niin sama niinkin.

Otetaan tämä vaikka jonkinlaisena kirjoitusharjoitteluna.

Ensimmäinen

 Tämä saattaa olla ensimmäinen virallisesti julkaistu jaaritukseni. Saatan olla väärässäkin tai vähemmän kuin prikulleen oikeassa, mutta tässä on viissiin viisitoista vuotta vierähtänyt siitä kun tälle blogialustalle tunnuksen loin ja ensimmäistä blogia yrittelin aloittaa mutta ei näytä siltä että mitään olisin julkaissut. Alunperin nimi oli toinen, jotain "My words are these" tjsp, pari päivää taisin tuotakin silloin taannoin miettiä ja kun sen nyt näin niin heitin heti menemään.

Muutama vuosi sitten loin myös blogin wordpress -alustalla, ja taisin jopa jonkunlaisen esittelypostauksen siellä laittaa näkyville. Paria postausta olin myös kirjoitellut, mutten muistaakseni saanut julkaistua. Laitoin ne kuitenkin talteen eli katsotaan jos niistä saisi jotain postauskelpoista vielä tehtyä.

Päässä pyörii niin paljon mahdollisia jutunalkuja ettei tiedä mistä edes yrittäisi kirjoittaa. Eli aloitetaan hajanaisista ajatuksista. Näistä saattaa joskus tulla vähän enemmän juttua.

Olen syntyjäni suomalainen mutta runsaat kaksikymmentä vuotta asunut ulkomailla, muutaman kerran täällä muuttanut mutta vain muutaman kymmenen kilometrin säteellä. Töissä olin samassa paikassa liki kaksikymmentä vuotta. Ostin ensimmäisen asuntoni myös täällä. Elämänkumppanin löydettyäni ja naimisiin mentyäni, sekä ensimmäisen lapsen synnyttyä ostimme sitten uuden asunnon yhdessä, missä toistaiseksi asumme. Perheeseen kuuluu nyt toinenkin lapsi.

Nykyisin teen työtä etänä, mikä on pääsääntöisesti ihan kivaa. Toisaalta joskus kaipaa sitä että voisi tuosta vaan vaihtaa sanan tai pari kollegan kanssa. Teams chat kaiketi voisi auttaa.

Olen suoratoistopalveluiden suurkuluttaja, ainakin omasta mielestäni. Netflix, PrimeVideo, SkyShowtime, Disney+, HBOMax löytyvät. Kaikilta katson joka viikko jotain.

Olen nuoresta pitäen yrittänyt kirjoittaa. Toistaiseksi ainoat niinsanotusti valmiit tuotokset ovat yli kolmenkymmenen vuoden takaa. Muutama sarjakuvalehti ja yksi kirja. Ilokseni minulla ovat ne vielä tallessa. Tarinanjuuria ja hajanaisia muistiinpanoja on vaikka kuinka paljon. Yksikin on pyörinyt mielessä jo melkein kolmekymmentä vuotta, ja sen pariin aina silloin tällöin palaan.

Tietokonepelejä olen myös yrittänyt tehdä, mutta mitään valmista ei ole tullut. Ideoita on kyllä useampaankin peliin, osa lähes toteutusvalmiita, osa kaipaisi vielä enemmänkin hiomista.

Tämä käynee jonkinlaisesta esittelypostauksesta. Lisää sitten myöhemmin. Jätin nyt pois muun muassa viittaukset vanhoihin tietokoneisiin (Sinclar ZX81, Commodore 64, Amiga) joita taas omistan pari, luku- ja peli-harrastuksiin, jne. Tai olin jättämäisilläni. Noista varmasti jossain vaiheessa kirjoittelen lisää. Jos siis ylipäätään saan aikaiseksi enemmän postailla.